Mitä miehiä ovat tietokonekulttuurin hämärämiehet? Giganttisia pelifirmoja vastaan taistelevia Robin Hoodeja vaiko pelien perikatoon johtavia gangstereita? Tähän emme ota kantaa, sen sijaan tarjoamme kiihkottoman katsauksen maailmaan, johon moni ei kuulu.
Jokaiseen mahdolliseen harrastukseen syntyy alan fanaattisten harrastajien toimesta ennemmin tai myöhemmin oma alakulttuuri. Myös ohjelmien murtamisen sekä kopioimisen ympärille on vuosien saatossa kehittynyt harrastajien ja termien viidakko, joka ulkopuoliselle on täyttä hepreaa. Vaan eipä kauaa.
Ohjelmasuojauksiin on monta syytä, kopioinnin aiheuttama rahanmenetys päällimmäisenä. Myös suojausten murtamiseen on monta syytä. Suojatusta ohjelmasta ei voi ottaa varmuuskopiota tavallisin keinoin, mikä on epäedullista sekä ohjelman tekijälle että sen käyttäjälle. Ohjelmien huimaava hinta antaa myös lisäpontta kopioinnille. Siinäpä suojausten purkajalle motivaatiota.
Kysymyksessä on oravanpyörä. Ohjelmistotalot kehittävät jatkuvasti uusia suojauksia, mutta aina löytyy joku, joka keksii miten uudet suojaukset on tehty. Näin ollen ohjelmat ovat aina kopioitavissa, oli suojaus kuinka hyvä tahansa.
Tärkeä motiivi on myös suojausten antama haaste. Murtajan täytyy todistaa itselleen ja kavereilleen olevansa hyvä jätkä—mitä visaisempi suojaus, sen hienompaa se on murtaa.
Aikaisemmin suojausten murtajia vastaan oli turha yrittää taistella puuttuvien lakipykälien vuoksi. Nyt lakia on kehitetty. Tällä hetkellä suojausten purkaminen ja kopion ottaminen omiin tarkoituksiin ei ole rikos, mutta kopioiminen kaverille sijaan on jo rangaistava teko. Vieläkään ei läheskään kaikkia murtajia pystytä asettamaan edesvastuuseen, koska heitä ei saada kiinni tai todisteet puuttuvat. Lisäksi suuri osa kriminaaleista on alle l5-vuotiaita ja aikuisten lakien soveltaminen ei onnistu.
Henkilö, joka purkaa suojauksen, on cracker. Titteli tulee tietysti englannista (sillä ei ole kuitenkaan ole mitään tekemistä tunnetun muotihuumeen kanssa). Näin ollen murtaminen on crackaamista ja murrettu suojaus on cracked protection. Suomessa sanat lausutaan suomalaisittain: kräkkeri, kräkätä. Ohjelma, josta suojaukset on poistettu, on kräkki. Tässä vaiheessa lienee syytä selvittää, että kaikkia alaa harrastavia kutsutaan yhteisnimityksellä freak (lausu: friikki).
Suojausten murtaminen on vaikeaa, erittäin koneenläheistä puuhaa. On siis luonnollista että murtaja haluaa nimensä alan harrastajien tietoon tehtyään urotyönsä. Murretut ohjelmat täytyy siis kopioida kaikille ystäville varustettuna tekstillä "Cracked by xxx". Koska kopioiminen on laitonta, murtajan oikea nimi ei koskaan tule kysymykseen. On siis keksittävä koodinimi, yleensä erittäin teknisen ja aggressiivisen sävyinen, jota voi tehdä tunnetuksi ilman huolta. Esimerkkejä hyvistä koodinimistä ovat esimerkiksi Icebreaker, 1001, Warrior, Hackman, Conan. Huonoja sen sijaan ovat Loverboy tai Flowerman.
Jos suojausten murtaja on cracker, niin usean crackerin muodostama ryhmä on cracker group tai bunch of crackers. Vuosien saatossa ohjelmia kopioivat veijarit ryhmittyivät ja muodostivat yhteistyötä tekeviä joukkoja, eli groupeja (lausu: kruuppi). Joukolle keksittiin nimi, jonka nimissä kaikki toiminta tapahtui. Esimerkkejä joukkonimikkeistä: Warriors, Future crackers, Swiss cracking association (vrt. SCA-virus!). Kräkättyihin ohjelmiin ilmestyi tekstejä "Cracked by xxx of yyy". Mikäli kruuppi haluaa kuuluisuutta, mutta ei osaa kräkätä, ei auta muu kuin tunkea oma nimensä muiden kräkkäämään ohjelmaan. Tällaisia vale-kräkkereitä kutsutaan nimellä Cream Cracker.
Kruuppi keksii itselleen usein logon, jota viljellään kaikissa tuotteissa. Tarpeeksi usein nähty logo muodostuu itsestäänselvyydeksi friikkien keskuudessa. Myös jokin tietty vuosiluku voi olla kruupin symbolina, esimerkiksi 1941 tuo heti mieleen nimen Flash Cracking Group. Logon lisäksi yleisenä tapana on keksiä kruupin nimelle kolmikirjaiminen lyhenne, kuten SCC eli Swedish Cracking Crew.
Alkuaikojen kuuluisia kräkkerinimiä olivat kuusnelosella esimerkiksi ABC, 1103, Flying crackers, 1001-crew ja Jedi 2001. Tällä hetkellä pinnalla ovat Amiga-puolella Quartex, Red Sector, Paranoimia ja suomalainen X-men.
Kaikki kruupin jäsenet eivät suinkaan ole kräkkereitä. Kräkkäämisen lisäksi tyypillinen kruuppi harjoittaa muitakin aktiviteettejä tehdäkseen nimeään kuuluisaksi. Lähes jokaisessa kruupissa on henkilö, joka on kirjeenvaihdossa muihin kruuppeihin ympäri maailmaa. Hän levittää kruupin tuotoksia ja hankkii muilta kruupeilta uusia ohjelmia. Tämä henkilö on swapper. Jälleen titteli tulee englannin sanasta swap = vaihtaa. Sanasta voidaan kräkkerin tapaan johtaa termit swappaaminen, swappi (yksi vaihtotapahtuma) ja swapilointi (hutilointi lähtevän postin kanssa).
Swappaajan pahin vihollinen on postimaksut, joihin hupenee usein kaikki liikenevä taskuraha. Nerokas swappaaja saattaa vetäistä postimerkkien päälle kontaktimuovin tai spraykerroksen, josta postileimat voi sutjakasti pyyhkäistä pois uudelleenkäyttöä varten. Postilaitos tosin tykkää kyttyrää tästä menetelmästä ja aukoo usein paketteja saadakseen selville lähettäjän osoitteen. Kirjeet on siksi kätketty levylle binaarimuotoon, josta viisainkaan postimies ei niitä löydä.
Kaikki haluavat paikan auringossa. Oivallinen keino tehdä kruuppi tunnetuksi on väsätä omia pikku ohjelmia, joissa haukutaan muita ja kehutaan itseä. Näitä ohjelmia sanotaan demoiksi tai introiksi. Intro on usein demoa lyhyempi ja esiintyy kräkättyjen ohjelmien alussa. Demo on introa suuritöisempi ohjelma, joka esittelee kruupin taitoja muille harrastajille. Megademo on yhden kruupin useita demoja samassa paketissa, demokollaasi puolestaan on eri kruuppien useita demoja samalla levyllä.
Tyypillisen demon tuntomerkkejä ovat koneen ominaisuuksien etsiminen ja laaja hyväksikäyttö. Lähes jokaisessa demossa on skrolliteksti eli ruudun poikki vierivä "kertomus", jossa yleensä kerrotaan tekijöiden nimet, heitetään herjaa muista ja lähetetään greetingseja (terveisiä) hyville kruupeille.
Skrolliteksti saattaa olla mitä mielikuvituksellisin ohjelmointisuoritus. Se saattaa soljua vasemmalta oikealle, ylhäältä alas, mutkitellen, sinikäyrän muodossa tai olla jopa kolmiulotteinen vektorigrafiikkateksti...
Demon tekemistä varten kruupissa on oltava coder (kooderi), graphical artist (piirtäjä) ja composer (biisiguru, syntikkaguru). Valitettavan usein kruupista puuttuu jokin näistä lenkeistä ja se sortuu varastamaan musiikin, grafiikan, demoidean tai ohjelmakoodin muilta kruupeilta. Tätä toiminta kutsutaan nimellä snatchaus tai rippaus.
Muita kruuppien toimintoja ovat pelien trainaaminen ja musiikin ynnä kuvien rippaaminen. Trainaaminen on varsin vaativaa hommaa, jossa peliin laitetaan loppumattomat elämät tai energia taikka muulla tavoin helpotetaan pelin pelaamista. Trainattu peli on trainer.
Useista peleistä otetaan irti musiikit ja tehdään kollaasi, jossa on kuvia, musiikkeja ja skrollitekstejä. Tämä musiikin ja kuvien rippaaminen oli yhteen aikaan suuressa suosiossa.
Demo, joka on tehty täysin omilla voimavaroilla on mahtava viritys, joka saa osakseen suurta suosiota. Jos taas kaikki demon osat on snatchattu, voidaan sanoa että demon tekijä on lamer, leimeri (vrt. englannin sana lame = ontuva, rampa, epätyydyttävä). Kaikki leimerit saavat osakseen suurta halveksuntaa. Myös ruumiillista väkivaltaa on kuultu harjoitettavan leimereiden opettamiseksi.
Pelkkä snatchaaminen ei tee friikistä leimeriä. Nimitykseen voi johtaa myös todella huonojen demojen tekeminen, itsensä liiallinen mainostaminen, runsas swapilointi (hutilointi swappauksessa, lähetykset myöhässä ja semmoinen), tyhjien levykkeiden lähettäminen taikka suurten kruuppien siivellä pyöriminen.
Jos olet saanut leimerin nimityksen, ei auta itku markkinoilla. On odotettava kohun hälvenemistä, vaihdettava koodinimeä ja yritettävä skarpata swappauksesa ja koodaamisessa.
Usein kruupit järjestävät tilaisuuksia, lähinnä juhlia, joihin kutsutaan kaikki parhaat friikit. Kaikki tuovat omat koneensa mukanaan ja bileet ovat yleensä täynnä elektronista härveliä. Tarkoituksena on tavata muita kräkkereitä, kopioida uusia ohjelmia, tehdä demoja ja pitää yleensä ottaen hauskaa.
Nämä copypartyt järjestetään usein jollakin koululla kaupunginisien suosiollisella avustuksella. Haittana on vain se, että hauskanpitoa valvotaan sitäkin rankemmalla silmällä. Alkoholipitoiset juomat ovat useimmissa tapauksissa tabuja ja eräänkin kerran on käynyt hassusti kaljapullon rikkouduttua valvojan viereen: pillit pussiin ja koko porukka pihalle kansalaisuuteen katsomatta.
Parhaimmat copypartyt ovat kansainvälisiä tapahtumia, joissa eri kulttuurit ja kielet sekoittuvat mukavaksi mylläkäksi.
Kräkkerit järjestelevät myös puhelinkokouksia, jossa samalla linjalla on useita eri maiden edustajia. Mahdollisuuksien mukaan kokous eli conference pistetään pystyyn ilmaiseksi eli laittomasti. Nyt siis, isät ja äidit, tiedätte miksi poikanne vastaa puhelimeen keskellä yötä ja puhuu tunteja kuiskutellen peiton alla.
Yhä useampi piraatti on loikannut pahojen puolelta hyvälle puolelle ja tekee pelejä tai muita kaupallisia ohjelmia. Päällimmäisinä esimerkkeinä mainittakoon tanskalainen Sodan, sveitsiläinen Christian Weber ja hollantilainen Boys Without Brains.
Sodan on tehnyt useita megapelejä, tunnetuimpana ehkä Sword of Sodan. Christian Weber, SCA:n kärkihahmo on ollut mukana Crack-pelin koodaamisessa ja BWB tunnetaan 64:n huippupelistä Hawkeye. Kräkkerien tulevaisuus on valoisa, sillä he ovat pyörineet koko pienen ikänsä koneiden kimpussa ja tietävät runsaasti tietokoneista. Lukion jälkeen luonnollinen jatko on korkeakoulu tai ATK-instituutti.
(Hyvä FV, ottanet yhteyttä toimitukseen, mikäli kirjoituspalkkio kiinnostaa—toim. huom.)
Sanastoa:
Cracker = suojausten murtaja
Hacker = modeemilla pelleilijä
Swapper = kirjeenvaihtaja
Coder = ohjelmoija
Lamer = halveksuttava olio
Freak = yleisnimitys edellisille
Piraatti = Freak, negatiivinen sävy
Packer = yleispätevä ohjelman lyhentäjä
Party = tapaaminen
Contact = swapperin kirjeystäva
Stuff = kamaa, ohjelmia
Hot stuff = kuumaa kamaa, uusia ohjelmia
New stuff = uusia demoja
Demo = esitys
Intro = johdatus
Rippaus = snatchaus
Snatchaus = ohjelman osan varastaminen
Kollaasi = kokoelma
Scroll = vierivä teksti
Mikrobitti 12/89
Arvoisat MB:n lukijat sekä Force Vartola! Luettuani Bitissä 12/89 olleen jutun tietokoneiden alamaailmasta olin syvästi järkyttynyt. Kuinka näin asiattoman ja tiedoiltaan puutteellisen jutun voi joku yleensä julkaista!
Englanninkielen käännökset olivat kuin huonoja vitsejä ja muutenkin kirjoittajan sanasto on ilmeisesti hyvin rajoittunut, koska hänen on täytynyt keksiä sanoja omasta päästään.
Esimerkiksi Hot Stuff ei tarkoita uusia demoja niin kuin kirjoittajamme luulee vaan UUSIA ohjelmia. Demokokoelmia ei kutsuta demokollaaseiksi - ei edes Suomessa. Ne ovat yksinkertaisesti demo collectioneja. Cream crackereita ei ole tietääkseni kuin kaupan hyllyllä. Näitä uudestaan "kräkkääjiä" kutsutaan sanalla re-cracker ja lamereiksi haukutaan yleensä henkilöä tai teamia joka on taidoiltaan tai tiedoiltaan puutteellinen. Näitä puutteita ovat esimerkiksi koodaajan puuttuminen tai vähäiset kontaktit, jotka merkitsevät vanhoja ohjelmia.
Artikkelissa tuomitaan selvästi kaikki swapperit ja muut tietokonetta aktiivisesti käyttävät. Tunnen useita swappereita, jotka eivät vaihda piraattisoftaa vaan keskittyvät lähinnä demojen ja musiikkidiskettien vaihtoon. Laittomien kopioiden levittäminen on kylläkin erittäin yleistä sillä monet tietokoneliikkeetkin sitä harrastavat.
Myöskin kirjoittajan tiedot tiimeistä ovat virheellisiä. Scrolliteksteissä ei lähetetä terveisiä hyville tiimeille vaan omille kontakteille. Tämä "Greetings"-lista onkin eräänlainen tiimin status ja siitä näkee heti kuinka hyvin tiimi on mukana kuvioissa. Kruupit eivät myöskään keksi itselleen kolmiosaista kirjainlyhennystä vaan lyhennys tulee kysymykseen vain silloin kun kruupin nimi on niin pitkä ettei sitä jakseta kirjoittaa greetings-listaan.
Kirjoittaja ei ole myöskään ajantasalla suomalaisessa piratismissa. X-men ei ole kräkännyt ainoatakaan peliä ja on muutenkin vain varjo entisestään. C-64:llä on lähes kaikki aktiivinen piratismi loppunut tai loppumassa, joten melkein kaikki ovat siirtyneet Amigaan. Tiimit kuten Animate, Exodus, Bloodsuckers sekä Unique ovat suomalaisen piratismin uutta aikaa.
Kirjoittaja jätti käsittelemättä modeemiswappauksen ja BBS:t. Nämä elektroniset postilaatikot ovat todellisia ongelmia pelitaloille, koska uusi ohjelma saattaa siirtyä yhdessä yössä maailman toiselle puolelle. Tällaisia bokseja löytyy myös Suomesta. Force Vartola ei näytä tietävän, että piratismi ulkomailla, esim. Länsi-Saksassa, on nykyään kovaa bisnestä. Koodaajia ja krakkereita ostetaan tiimeihin, tiimeillä on omat edustajansa pelitaloissa jotka hankkivat näille kaiken uunituoreena. Kräkkääjätkään eivät ole enää finninaamaisia bittinikkareita kuin korkeintaan Suomessa, vaan kravattikaulaisia salkunkantajia jotka nostavat kovaa kuukausipalkkaa.
"Swapperi Espoosta"
Kiitokset pitkästä, mutta mielenkiintoista asiaa sisältävästä kirjeestäsi. Se luo todella synkän kuvan tulevaisuudesta, jossa pelit ohjelmoidaan nopeasti ja myyviksi a la Turbo Outrun, jotta rahaa tulisi ennen kuin piraattimafia romauttaa markkinat ja jossa M1 Tank Platoonin kaltaisia työtä vaativia pelejä ei enää kannata tehdä. Mitä tulee asiavirheisiin, olemme pahoillamme. Juttu tuli niin pahoin myöhässä, ettemme ehtineet kunnolla tarkastuttaa sitä.